*

Komulainen Pekka Syystäkin juurillani

Korkeakoulujen pääsykokeet

  • Oulun Lyseo
    Oulun Lyseo

 

Emeritusprofessori Kari Uusikylä on kaivanut esiin 15 vuotta vanhan bloginsa korkeakoulujen opiskelijavalintojen perusteista (https://kariuusikyla.com). Se oli vastaus Helsingin yliopiston kansleri Risto Ihamuotilan aloitteeseen 15.4.2002 Helsingin Sanomissa, jossa hän esitti yliopiston pääsykokeiden poistamista ”kalliina, aikaa vievinä ja kyseenalaisina”. Minusta tämä esitys oli kuitenkin harkitsemisen arvoinen.

Uusikylä perusteli 15 vuotta sitten pääsykokeita seuraavasti: ”Joka on lukenut hyvin pääsykoekirjat, on todennäköisesti hyvin motivoitunut opiskelemaan alaa. Opiskelumotivaatio taas on paras opintomenestyksen ennustaja.” Tästähän ei voi olla eri mieltä. Toisaalta Uusikylä ottaa esille kaikki ne, jotka eivät ole kypsyneet vielä lukiossa, vaan jostakin syystä myöhemmin. Näistä syistä hän mainitsee: ”hitaasti kypsyvät (etenkin pojat), oppimisvaikeuksista kärsivät, köyhät ja kotiongelmaiset”. Nämähän ovat tietenkin varteenotettavia ryhmiä.

Minusta kuitenkin tuntuu, että Uusikylä on ruvennut käsittelemään asioita täysin muotopuolisesti eli kaikkien mielipiteiden kirjossa hänen mielipiteensä ovat vain yhdellä laidalla ja se laita näyttää usein olevan sama kuin OAJ:n mielipide. Minä otaksun Uusikylän olevan sitä mieltä, että tekemällä oppii ja sen takia hän arvostaa opettajien mielipiteitä. Mutta nehän ovat toisen käden tietoja. Onko hän siis itse ollut varsinaisesti opettajana muuta kuin professorina.

Uusikylä on mustavalkoinen eikä tunnista harmaan sävyjä. Jo alkeislogiikka kertoo, että on vähintään kolme mahdollisuutta. Kaksi ovat ne joko-tai, mutta kolmas on sekä-että. Minä olen ehdottomasti jälkimmäisen kannalla. Pitää olla proaktiivinen eikä vain arvostella. Tästähän se Sipiläkin puhui, kun mainitsi ”kaiken maailman dosentit”.

Minä sain opiskella hyvän kasvattajan professori Niilo Rytin johdolla. Hänen opetuksistaan jäi erityisesti mieleen se, että ensin on määriteltävä mikä on ongelma, sitten on tehtävä perusteellinen analyysi ja sen jälkeen synteesi eli mitä on tehtävä ongelman ratkaisemiseksi. Uusikylä näyttää aina jäävän tuohon analyysivaiheeseen.

No minä voin hiukan auttaa ja sanoa, että ratkaisuhan on siinä, että suurin osa pääsee yliopistoon koulutodistuksen ja ylioppilastutkinnon perusteella ja joku pienempi prosentti, esimerkiksi 20% pääsee pääsykokeiden perusteella. Olen myös sen kannalla, että ylioppilaskokeen aika pitäisi pudottaa neljään tuntiin. Onhan sekin osaamista, jos suoriutuu nopeasti. Itse käytin kolme tuntia, vaikka olinkin flunssakuumeessa - tai ehkäpä juuri siksi.

Eihän se, että me olemme Uusikylän kanssa kypsyneet myöhemmin, olleet kotoisin köyhistä ja ongelmaisista sodan jälkeisitä kodeista ja kärsineet ajoittain motivaation puutteista sekä olleet lisäksi yli 40 oppilaan luokilla, saa merkitä sitä, että kaikkien pääsyraja pitäisi suunnitella tällaisten opiskelijoiden mukaisesti.

Kun minä pyrin Polille vuonna 1962, niin pääsyvaatimuksiin sisältyi lukion todistus matemaattisissa aineissa, ylioppilastutkinnon yleisarvosana ja lisäksi neljän viikon karsintakurssi luentoineen ja kokeineen. Kyllä otti päähän, kun piti kesätyöt lopettaa jo heinäkuun alussa, että voi osallistua kurssille. Minulla oli yhtä pistettä vaille vajaat maksimipisteet jo todistusten perusteella, joka jo osoitti, että minulla on lahjakkuutta ja motivaatiota tarpeeksi. Meni sitten motivaatio suurelta osin niiden karsintakurssien takia koko opiskeluun.

Jos nykyään Suomessa pitää olla monikulttuurinen, niin ei sentään saisi olla pakkoa olla täydellinen moniosaaja. Vaikka itse olenkin pedanttinen äidinkielessä, niin en sentään vaadi sitä kaikilta muilta. Sen sijaan emeritusprofessorilta sitä pitäisi vaatia. Suosittelen aina spellaamaan kirjoituksen, ettei ole sanojen välissä vaihtelevasti yhtä tai kahta välilyöntiä. Ja mikä on tuo sanahirviö Uusikylän kirjoituksessa eli ”posesiivisufiksella”. Jos se on lainaus, niin sen pitäisi olla lainausmerkeissä. Jos se ei ole lainaus, niin siinä on kokonaista neljä kirjoitusvirhettä.

Ja viimeisenä sanoisin, että tuo piikki pelimiehille meni täysin väärään osoitteeseen. Itse arvostan pelimiehiä ja etenkin pelipoikia. He ovat 15 viimeisen vuoden aikana tehneet Suomen talouselämän eteen paljon enemmän kuin kaikki opettajat yhteensä. Ihmettelenpä, miten tuossa Uusikylän tekstissä nyt sitten erottautuivat faktat ja mielipiteet.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat